Päivi Hamarus – Pekka Kanervio – Laila Landén – Seppo Pulkkinen (toim.)

Huuto!

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta

Opettaja nappaa beetasalpaaja-tabletteja jaksaakseen opettaa ryhmäänsä, jossa yhdellä on paniikkihäiriö, toisella dysfasia, kolmannella säännölliset psykiatrikäynnit ja neljännellä ADHD.

Kouluterveydenhoitaja raportoi kohtaavansa lapsia ja nuoria, jotka taistelevat syömishäiriöitä vastaan, kärsivät mielenterveys-, ja päihdeongelmista, tekevät koulussa raskaustestejä tai syövät jälkiehkäisypillereitä.

Rehtori istuu kesäpäivänä toimistossaan pohtimassa samanaikaisesti sekä kellariin tulvineen sadeveden aiheuttamia tuhoja että erityisnuorten sijoittamista ryhmiin.

Huuto! on pamflettikirja, joka nimensä mukaisesti huutaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta. Huuto! kysyy, tähänkö on tultu? Napakka, runsaasti yksityiskohtia sisältävä kirja kertoo tilanteista, jolloin opettaja on sossuntädin roolissa, pyytämässä poliisilta apua nuorten häiriökäyttäytymisen kitkemisessä tai selvittämässä oppilaan kanssa pikavippien korkoja.

Tuore teos pureutuu lasten ja nuorten maailmaan kaikista mahdollisista näkökulmista: nuorisotyön, peruskoulun opettajan, perheen, lapsen, poliisin, lastensuojelun, opinto-ohjaajan, rehtorin, kouluterveydenhoitajan ja sivistysjohtajan perspektiiveistä. Erityisesti kirjassa kantautuu huoli siitä, hukkuuko nuori kasvottomaan systeemiin, kun kukaan ei kulje rinnalla ja ota vastuuta nuoren ongelmista. Ovatko hallitusohjelma ja PISA-statistiikat pelkkää poliittista sanahelinää, jos Suomi on 15—24-vuotiaiden itsemurhatilastoissa maailmanlaajuisesti kärkisijoilla?

"Suurin osa niistä selviää. Kuitenkin. Onneksi.
Mutta putoajien joukko kasvaa koko ajan.
Mitä ne haluavat?
Mitä ne ovat vailla?
Ihmistä. Tavallista ihmistä. Joka on läsnä. Oikeasti.
Aikaa ne haluavat. Jonkun joka tekee niiden kanssa. Yhdessä.
Jonkun joka sanoo: ”Et saa, etkä mee!”
Kyllä ne urputtavat. Mutta ovat helpottuneita. Kun ei tarvitse päättää ja vastata itse. Vielä."

Kirjan artikkelit perustuvat sekä kirjoittajien omaan käytännön kokemukseen että vahvaan teoreettiseen pohjaan. Yhteistä kirjoittajille on se, että he uskaltavat sanoa, ajatella, kirjoittaa ja ottaa kantaa.